Suomessa ei tunnetusti kasva Abboja eikä muita pop-ihmeitä, mutta raskaampaa musiikkia kyllä. Ensimmäinen suomalainen yhtye joka lähenteli maailmanmainetta oli Hanoi Rocks, jonka ura jäi lyhyeksi traagisen auto-onnettomuuden takia: vaikkei nyt ihan Slayer, bändi soitti raskaamman puoleista rockia.

Sittemmin ”love metal”-musiikiksi tyylilajinsa nimennyt HIM – alun perin His Infernal Majesty – kaikkien teinityttösten ihastus vei maailmalle melodisen metallimusiikin synkkää ilosanomaa. Vaikka kaikkien oikeiden metallin fanien inhoama bändi, se on varmaankin avannut ovia muille. Seuraavana maailmalle lähti Nightwish. Monissa maissa tämän kaltainen tunnelmoiva ja pitäisikö sanoa kevyempi raskas musiikki on suosittua, Suomessa maku suosii karheampaa soundia, suorasukaista ja yksinkertaista ilman turhia mutkia. Paras kansainvälistäkin suosiota nauttiva pumppu on Children of Bodom, nimi joka ei sano ulkomaalaisille varmaankaan mitään, jos nykyäänkään teinifanit ovat kuulleet Bodom-järven murhamysteeristä. CoB-lyhenteellä tunnettu bändi soittaa nopeaa ja raakaa metallimusiikkia; tanssittavaa, voisi kiteyttää, varsinkin livenä.

Samaan aikaan kansainvälistyvien bändien kanssa suomenkielinen metallimusiikki koki uuden tulemisen. Trendin ehkä potkaisi käyntiin Trio Niskalaukaus, joka nyt kuulostaa hiukan pateettiselta mutta oli uutena kova sana. Muita tunnettuja nimiä ovat Kotiteollisuus, Viikate ja Turmion Kätilöt: jollain lailla kaikilla on suomalaiskansallinen soundi, vaikka sinänsä suomeksi laulamisen ei pitäisi muuttaa musiikkia millään lailla. Monet ammentavat vaikutteita kansanmusiikista ja suomalaisesta mytologiasta: pitänee siis mainita Turisas joka käyttää viikinkiajan aiheita musiikissaan ja lavalla.